WeBible

1 - Kuin tämä sovinto näin päätetty oli, meni Lysias kuninkaan tykö, vaan Juudalailset viljelivät peltoansa

2 - Mutta sen paikan päämiehet, Timoteus ja Apollonius, vapaasukuisen Apolloniuksen poika, ja Hieronymus ja Demophon, niin myös Nikanor, Kyprin päämies, ei antanut heille rauhaa eikä lepoa.

3 - Ja Jopen asuvaiset tekivät petollisen työn. Sillä he saattivat Juudalaiset, jotka heidän tykönänsä asuivat, siihen mieleen, että he vaimoinensa ja lapsinensa menivät niihin haaksiin, jotka he valmistaneet olivat, niinkuin he hyvät ystävät olisi olleet.

4 - Kuin Juudalaiset sen tekivät, mikä kaupungissa päätetty oli, eikä mitään vaaraa peljänneet, ja tulivat merelle, upottivat he heidät kaikki, kaksisataa ihmistä.

5 - Kuin Juudas kuuli, kuinka hirmuisesti hänen veljeinsä kanssa tehty oli, käski hän sotaväkensä ylös, ja avuksensa huusi Jumalaa, vanhurskasta tuomaria,

6 - Ja meni niitä vastaan, jotka hänen veljensä murhanneet olivat, ja sytytti yöllä sataman, ja poltti kaikki haahdet, ja mitä väkeä tulesta pääsi, ne tappoi hän miekalla.

7 - Mutta että kaupunki suljettu oli, meni hän pois sillä mielellä, että hän pian jälleen tulis ja kaiken kaupungin peräti hävittäis.

8 - Ilmoitettiin myös hänelle, kuinka myös Jamnian asuvaiset senkaltaista aikoivat Juudalaisille, jotka asuivat heidän tykönänsä.

9 - Sentähden karkasi hän myös yöllä heidän päällensä, ja poltti heidän satamansa, ja kaikki haahdet, että valkia Jerusalemiin näkyi, joiden väli kuitenkin kaksisataa ja neljäkymmentä vakomittaa oli.

10 - Sitte meni hän yhdeksän vakomittaa edes Timoteusta vastaan, niin karkasivat viisituhatta Arabialaista ja viisisataa hevosmiestä hänen päällensä, ja tappelivat hänen kanssansa, ja siinä oli suuri sota.

11 - Ja Juudas joukkoinensa sai Jumalan avulla voiton. Ja että Arabialaiset voitetut olivat, rukoilivat he Juudaalta rauhaa, ja lupasivat hänelle eläimiä ja myös muutoin häntä auttaa.

12 - Juudas ajatteli, niinkuin myös tosi oli, he taitaisivat hänelle tarpeelliset olla, ja lupasi heille rauhan. Ja kuin he sen toinen toisellensa luvanneet olivat, menivät he kotiansa jälleen.

13 - Hän tunkeutui myös yhteen kaupunkiin, joka silloilta varjeltu ja muurilla suljettu oli, kussa moninaista kansaa asui, ja kutsuttiin Kaspiksi.

14 - Vaan ne, jotka kaupungissa olivat, luottivat vahvain muureinsa päälle ja suuren ruokavaransa päälle, ja ei paljon Juudaasta eikä hänen väestänsä lukua pitäneet, ja he päälliseksi pilkkasivat heitä, ja häpäisivät ja pahasti kiroilivat.

15 - Niin huusi Juudas ja hänen joukkonsa kaiken maailman väkevän Herran tykö, joka Josuan aikana ilman kaikkia sota-aseita Jerihon kukistanut oli maahan,

16 - Ja juoksivat juuri vihaisesti muurin tykö, ja voittivat kaupungin, ja tappoivat määrättömän paljon ihmisiä, niin että se lampi, joka siinä tykönä oli, kahta vakomittaa leviä, näkyi niinkuin meri.

17 - Sitälikin menivät he edemmäksi seitsemän sataa ja viisikymmentä vakomittaa, ja tulivat Taran puoleen Juudalaisten tykö, jotka Tubeanilaisiksi kutsuttiin.

18 - Mutta ei he löytäneet Timoteusta; sillä hän oli sieltä paennut ja ei mitään toimittanut, vaan että hän yhden kylän vahvasti varustanut oli.

19 - Niin nousi kaksi päämiestä Makkabealaisen joukosta, nimittäin Dositeus ja Sosipater, ja tappoivat kaikki, jotka Timoteus varjelukseksi jättänyt oli, enempi kuin kymmenentuhatta miestä.

20 - Mutta Makkabealainen asetti väkensä, ja jakoi monikahtoihin joukkoihin, ja meni Timoteusta vastaan, jolla oli sata ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä ja viisitoistakymmentä sataa hevosmiestä.

21 - Kuin Timoteus ymmärsi, että Juudas tuli häntä vastaan, lähetti hän vaimot ja lapset, ja jotka ei sotaan kelvanneet, linnaan, Karnioon, joka soukalla vuorella oli, ettei sitä piirittää saatu.

22 - Mutta kuin hän ensimäisen Makkabealaisen joukon nähdä sai, tuli vihollisille pelko, että se heitä vastaan oli, ja itsensä näytti, joka kaikki näkee, ja rupesivat pakenemaan yksi sinne, toinen tänne, että he itsensä keskenänsä vahingoitsivat ja haavoittivat.

23 - Mutta Juudas meni perässä, ja löi ne jumalattomat, ja tappoi kolmekymmentä tuhatta.

24 - Ja Timoteus tuli Dositeuksen ja Sosipaterin käsiin, ja rukoili heitä hartaasti, ettei he häntä tappaisi; siliä hänellä oli paljo heidän isiänsä ja veljiänsä, joidenka myös täytyis kuolla, jos hän tapettaisiin.

25 - Kuin hän nyt luvannut oli määrättynä päivänä vahingoittamatta heidät jälleen antaa heille, päästivät he hänen veljeinsä tähden vallallensa.

26 - Sitte meni Makkabealainen Karniota ja Atargatiota päin, ja tappoi viisikolmattakymmentä tuhatta miestä.

27 - Tämän matkan ja tapon perästä meni Juudas vahvaa kaupunkia Ephronia vastaan, kussa Lysias ja muutoin paljo väkeä oli. Mutta ne nuoret miehet, jotka kaupungin edessä olivat, varjelivat itsensä urhoollisesti; sillä heillä oli nuolia ja sota-aseita kyllä.

28 - Niin he huusivat Herran tykö, joka voimallisesti vihollisen väkevyyden särkee, ja voittivat kaupungin, ja tappoivat viisikolmattakymmentä tuhatta ihmistä. 2 Aika K. 20: 3.

29 - Sitte menivät he sieltä Skytian kaupunkia vastaan, joka kuusisataa vakomittaa Jerusalemista on.

30 - Mutta että Juudalaiset, jotka Skytialaisten seassa asuivat, todistivat heistä, että he kaikkea ystävyyttä heille kovalla ajalla näyttäneet olivat, käyttivät he myös itsensä ystävällisesti heitä kohtaan,

31 - Ja kiittivät heitä sen edestä, ja neuvoivat heitä edespäinkin heidän kansaansa kohtaan niin hyväntahtoiset olemaan. Ja palasivat niin Jerusalemiin, ja tulivat helluntaina kotia.

32 - Mutta helluntain jälkeen menivät he Gorgiasta, Edomealaisten päämiestä vastaan.

33 - Se tuli heitä vastaan kolmella tuhannella jalkamielellä ja neljälläsadalla hevosmiehellä,

34 - Ja kuin tappelemaan ruvettiin, tuli siinä monikahtoja Juudalaisia pois.

35 - Ja Dositeus, väkevä hevosmies Bakenorin joukosta, sai Gorgiaan kiinni, ja piteli häntä hameesta, ja vei häntä väkivallalla, ja tahtoi hänen elävältä vangiksi ottaa. Mutta Trasian hevosmies ajoi hänen tykönsä, ja hakkasi häneltä käsivarren pois, niin että Gorgias pääsi Moresaan.

36 - Koska Gorgiaan joukko vielä itsiänsä varjeli, ja Juudalaiset jo väsyksissä olivat, huusi Juudas Herran tykö, että hän heitä auttais ja heidän puolestansa sotis.

37 - Ja hänen väkensä huusi Hebrean kielellä, ja rupesi veisaamaan suureen ääneen, ja karkasi Gorgiaan väen päälle tapaturmasti, ja ne kääntyivät pakoon.

38 - Ja Juudas meni väkinensä Odollamin kaupunkiin: ja että se vielä helluntaiviikko oli, puhdistivat he itsensä lain jälkeen, ja pitivät siellä sabbatia.

39 - Toisena päivänä tulivat he Juudaan tykö, kuolleitansa ottamaan, niinkuin tapa on, ja hautaamaan heitä isäinsä tykö.

40 - Kuin he niitä riisuivat, löysivät he kukin kuolleen paidan alta koristuksia Jamnian epäjumalista, jotka Juudalaisilta laissa kielletyt ovat. Niin se tuli jokaiselle ilmi, minkätähden nämät tapetut olivat.

41 - Silloin he kiittivät Jumalaa, vanhurskasta tuomaria, joka salatyön niin ilmi saattanut oli; Ps. 9: 5.

42 - Ja rukoilivat häntä, ettei hän tämän synnin tähden heitä kaikkia hävittäisi. Ja Juudas, se jalo sankari, neuvoi joukkoa lohdullisesti, että he edespäin synnistä itsensä varjelisivat, koska he silmillänsä näkivät nämät synteinsä tähden tapetuksi.

43 - Sitte käski hän heidän koota avun, kaksituhatta drakmaa hopiaa; ne hän lähetti Jerusalemiin rikosuhriksi, ja teki hyvin ja jalosti, että hän heitä ylösnousemisesta neuvoi.

44 - Sillä jos ei hän olisi toivonut ne ylösnousevan, niin olis turha ja hulluus ollut kuolleiden edestä rukoilla.

45 - Vaan että hän muisti, että jota oikiassa uskossa kuolevat, toivovat iloa ja autuutta, on se hyvä ja pyhä ajatus ollut. Sentähden on hän myös näiden kuolleiden edestä rukoillut, että heilie synnit anteeksi annettaisiin. N. B. Rukoilla kuolleille syntein anteeksi antamista, ei sovi uskon perustuksen kanssa yhteen; josta taitaan nähdä, ettei tämä kirja ole joku perustuskirja!